Vuosaaren Aurinkolahti – suuri mahdollisuus

posted in: Paavon blogi | 0

Olemme menossa kesää kohti. Kohti avovesiuinnin suosituinta sesonkia Suomessa. Näinhän se on, vaikka olosuhteet ovat olemassa myös muina vuodenaikoina. Yllättikö?

Olemme tottuneet uimaan lämmitetyissä maauimaloissa, mökkijärvissä ja valvotuilla uimarannoilla luonnonvesien äärellä lähinnä lämpimimpään kesäaikaan. Uimahalleissakin uidaan kesällä, jos eivät ole vuosihuollossa. Kuitenkin niiden ahkera käyttö ajoittuu syksyyn, talveen ja kevääseen. Kesän ulkopuolella vain asialle vihkiytynyt erikoisjoukko harrastaa säännöllistä kylmässä vedessä uintia tai pulahtaa avannossa. Säällä kuin säällä. Motiiveina ovat yleensä terveysvaikutukset ja uinnin jälkeinen hyvän olon tunne. Unohtamatta hyvää seuraa, siis toiminnan sosiaalista puolta. Harrastuksen aloittamiseen liittyy usein itsensä voittamisen toive. Oma ryhmänsä myös kilpailee avantouinnissa, motiivinaan kilpailuvietti tai jopa kaverin voittamisen toive. Kunninahimoksi usein kutsuttu. Avantouinnin nimellä kisat edelleen tunnetaan, vaikka talviuinnista on alettu enemmän puhua, kun jäätä onkin jouduttu odottamaan. Monet haluavat karata etelän aurinkoon, jos ei niinkään uimaan, niin ainakin rannalle. Tämä on pääpiirteissään ympärivuotinen Suomen malli.

Panoraama Aurinkolahdesta.
Panoraama Aurinkolahdesta.

Keski-Euroopassa, Iso-Britanniassa, Venäjällä, vanhoissa sosialistimaissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja etelämantereen tuntumassa olevilla alueilla tilanne on selvästi toinen. Minut on yllättänyt se, että kaikenlaisella kylmäuinnilla eli kunnon uintiretkillä ja ympärivuotisella lämmittämättömissä altaissa uinnilla, on todella pitkät perinteet maissa, joita me Pohjolassa karaistuneet olemme tottuneet pitämään lämpiminä. Harrastus on esimerkiksi monissa suurkaupungeissa jokapäiväistä isojen joukkojen huvia. Oman lukunsa muodostavat kylmäuinnin kansainväliset kilpailut, joita järjestetään vähintään samaan tahtiin kuin hiihto-, alppihiihto- ja mäkihyppykisoja. Aikalailla samoilla nurkillakin. Pieni suomalainen kärkijoukko on ottanut tuntumaa ja hyvin menestynytkin näissä kansaininälisissä suurmittelöissä. Lähes tavallisten ihmisten kokemuksia on siis Suomeenkin tuotu tästä äärimmäisyyksien lajista. Harrastus laajenee taatusti. Pidennetään uintikesää Suomessakin ihan aluksi. Molemmista päistä. Totutellaan viileään.

Palaan nyt kuitenkin otsikon aiheeseen, aurinkoiseen ja lämpimään kesäämme, uimarannoillemme ja niiden loistaviin avovesiuinnin olosuhteisiin. Kilpauinnin näkökulmaankin.

Aurinkolahtea aallonmurtajalta kohti Kallahdenniemeä.
Aurinkolahtea aallonmurtajalta kohti Kallahdenniemeä.

Minkälaiset olisivat ihanteelliset avovesiuinnin kilpailuolosuhteet?

Avovesiuinti kilpalajina on tarkkaan säännelty olympialaji. Uinti suoritetaan uima-asussa. Veden lämmön ollessa 17 astetta tai enemmän. Pisin olympiamatka on 10 km. Uimapuvussa, ei siis mitenkään välineurheilua. Tosin juuri näinä päivinä on kuulunut kummia. On olemassa ainakin suunnitelma, että viileän (ajatuksissa oleva raja olisi jossain välillä 18-20 astetta) veden vallitessa olisi märkäpuvun käyttö sallittu. Kaiken lisäksi rajaa olisi aikomus soveltaa jo tänä vuonna Riossa. Uskallan epäillä asiaa ajavien asiantuntemusta, mutta en muuten ota kantaa tähän mielestäni järjettömään ajatukseen. Enkä anna sen häiritä kirjoittamistani.

Tärkein elementti avovesiuinnin kannalta on luonnollisesti itse vesi. Sen tulisi olla puhdasta tai tietenkin vähintään uimakelpoista. Kilpailutapahtuman aikana veden tulisi mielellään olla ainakin 20-asteista, suolaista tai makeaa. Aivan sama.

Rata-alueen tulisi olla sellainen, että siinä on todellinen avoveden tuntu. Navigointi ilman helposti havaittavia kiintopisteitä kuuluu oleellisena elementtinä lajiin. Tuulen voimakkuuden ja suunnan vaihtelut sekä aallokko tekevät olosuhteista yllätykselliset ja joskus haastavatkin. Kuitenkin on tärkeää, että rata-alue on sellainen, että uintireitti voidaan sovittaa kulloinkin vallitseviin olosuhteisiin ja että siihen voidaan sijoittaa eripituisia ja vaatimustasoltaan erilaisiaa reittejä. Mielellään radan tulisi myös olla sellainen, että sen vaihtelevuutta voidaan lisätä luonnollisia ja mahdollisesti jo olemassa olevia ihmisen tekemiä rakennelmia hyväksi käyttäen. Lisärakentamisen tarve on haitaksi. Samoin liika kasvillisuus vedessä. Startti- ja maalialueet ovat erityisen tärkeässä asemassa.

Turvallisuuden näkökulmasta alueen tulisi olla vapaa vaarallisesta vesiliikenteestä. Tarvittaessa alue on voitava sulkea esimerkiksi ulkopuolisilta moottoriveneiltä kilpailun kannalta kriitisinä aikoina. Toisaalta olosuhteiden tulee soveltua soutuun, melontaan ja SUP-lautailuun ketterien turvatoimien mahdollistamiseksi. Rantapelastuksen mahdollisuus on huomattava etu. Virtaukset eivät saa olla vaarallisen voimakkaita. Esimerkiksi ukonilman äkillisen puhkeamisen tapauksessa on uimareiden pystyttävä nopeasti rantautumaan.

Hiekkarannan itäpään pieni lahti. Lähtöalue. Myös lyhyen reitin maali.
Hiekkarannan itäpään pieni lahti. Lähtöalue. Myös lyhyen reitin maali.

Kilpailualueen on hyvä olla helposti saavutettava. Tarvitaan julkiset kulkuyhteydet. Myös  eritasoiset ja -hintaiset majoitusmahdollisuudet ovat oleellisia. Tämä on tärkeää niin kilpailijoiden kuin tukijoukkojen ja yleisönkin kannalta. Kilpailupaikan lähettyviltä on mielellään saatavana normaalit palvelut: kaupat, ravintolat ja kahvilat.

Avovesikilpailuun ei tarvita varsinaisia katsomoita. On eduksi, jos uintireitti kulkee suhteellisen lähellä rantoja, joilla on jo valmiiksi hyvät paikat ihmisten liikkua. Ihannetapauksessa uintia voidaan seurata rannalta lähdöstä maaliin. Kuitenkin luontoa ja sen rauhaa rikkomatta.

Nykyään tapahtumiin liitetään erilaista oheistoimintaa: välinemyyntiä, musiikkia ja kaikenlaista viihdettä myös niille, aikuisille ja lapsille, joita päätapahtuma ei liikaa kiinnosta. Ovat kuitenkin mukaan päässeet tai joutuneet. Huomionarvoinen asia tämäkin.

Aurinkolahti – luonto, vesi ja asuminen sovussa

Aurinkolahti on asuntoalue ja hiekkaranta Helsingin Vuosaaressa. Mielestäni yhdyskuntasuunnittelun helmi. Se sijaitsee Kallahdenniemen ja Uutelan välimaastossa meren rannalla. Paikalta näkyy ulappa, mutta lahti on hyvällä säällä suojainen ja tyyni, tosin se on myrskyllekin altis. Hiekkarannalle ja uimaan pääsee suoraan kerrostaloista, joista rannimmaisista on upeat merinäköalat.

SUH:n rantapelastajakoulutus Aurinkolahdessa kesäkuussa 2015.
SUH:n rantapelastajakoulutus Aurinkolahdessa kesäkuussa 2015.

Keskikesällä siellä harrastetaan auringonpalvontaa ja merivedessä virkistäytymistä. Kuitenkin tunnen vain joitakin, jotka käyvät paikalla oikein matkaa uimassa. Siihen sitä ei ole varsinaisesti suunniteltu. Perusasiat ovat kuitenkin kunnossa avovesiuinnille. Kunhan asiaa vain vietäisiin eteenpäin. Rantapelastuksen koulutukseen paikkaa on jo käytetty menestyksellisesti.

Aurinkolahti olisi oivallinen paikka avovesitapahtumien, kilpailujenkin, järjestämiseen. Erinomaista kansainvälistä tasoa. Esittelen seuraavassa alueen kilparadan näkökulmasta. Peilaten olosuhteita edellä esittämiini hyvän avovesikohteen kriteereihin.

Käytettävissä on noin kilometrin pituinen alue, josta neljäsosa on hiekkarantaa ja toinen neljännes rakennettua kanavaa. Muu osa alueesta, suunnilleen puolet, palvelee pienlaivaliikennettä ja veneilyä laitureineen ja aallonmurtajineen.

Alueelle voitaisiin helposti suunnitella ja rakentaa merkkipoijujen avulla kilpareittejä, jotka olisivat pituudeltaan puolesta kilometristä vaikkapa kymmeneen kilometriin. Suuri osa reitistä olisi nähtävissä kerrostalojen parvekkeilta ja koko reittiä myötäilee rakennettu ranta.

Oheiset kuvat havainnollistavat merenlahtea, hiekkarantaa ja paikan kerrostalojen sijaintia rannan tuntumassa. Luonto ja urbaani ympäristö yhdistyvät.

Avovesiuinnin kilpareitit

Lähtöpaikka voisi olla hiekkarannan itäreunassa, missä on pieni suojainen lahdenpoukama. Paikalla on kesällä kahvila, joka talveksi siirretään Rautatientorin luistinradan yhteyteen. Lähellä on ympäri vuoden toimiva Kahvila Kampela, jonka kohdalta lähtee pohjoiseen kanava. Startti voisi tapahtua yleisen tavan mukaan vedestä tai hiekkarannalta juosten niin sanottuna ”Le Mans -lähtönä”, joka on hauska ja yleisöystävällinen.

Reitti suuntautuisi lounaaseen kohti aukeampaa lahtea melko tarkkaan rantaviivan suuntaisena. Kun hiekkaranta päättyy, alkaa veneiden suojaksi rakennettu aallonmurtaja. Tästä länteen eli kohti Kallahdenniemeä uitaessa on varauduttava moottoriveneliikenteeseen. Perusreitti voisikin kääntyä kohti etelää ja pienen luodon kiertäen palata lähtöpaikan suuntaan. Pitempää rataa haluttaessa voitaisiin tehdä tarvittava määrä poijuilla merkittyjä kierroksia. Myös merkkien ja esteiden kierrot ja niihin liittyvät hässäkät ovat osa lajia. Taktikoinnin mahdollisuuskin on olemassa.

Edellä liikuttiin vesialueella, joka näkyy kolmessa ylläolevassa kuvassa. Se on merellinen ja olosuhteiltaan vaihteleva. Kuitenkin turvatoimien kannalta helppo. Tapahtumat näkyvät parvekkeilta ja rannalta. Kiikarit voisivat vielä helpottaa. Vesi on kesälläkin puhdasta, levävapaata ja keskimäärin 20-asteista. Vedenpinnan alla uivat vain tutut ja turvalliset kalat.

Perusreitti voisi päättyä lähtöpaikan alueelle sijoitettuun maaliin. Näin liikuttaisiin koko ajan valvotun uimarannan vaikutuspiirissä eikä vesiliikenteestä tarvitsisi kantaa suurta huolta. Turvallinen rata aloittelijalle ja se sopisi myös harjoitteluun ilman tukijoukkoja. Valoisaan kesäaikaan siellä voisi uida vaikka vuorokauden ympäri. Luonnollisesti perussääntöjä ja yleisiä turvakäytäntöjä noudattaen. Houkutus on kuitenkin suuri lisätä reittiin puhtaiden luonnonolosuhteiden vastapainoksi hieman urbaania henkeä, yleisöystävällisyyttä ja kirikamppailunkin makua.

Venekerhon salmi kuvattuna Kahvila Kampelasta.
Venekerhon salmi kuvattuna Kahvila Kampelasta.
Kahvilan terassi. Sillan alta vasemmalta kanavaan.
Kahvilan terassi. Sillan alta vasemmalta kanavaan.
Kanava kuvattuna maalin suunnasta kohti kahvilaa eli kanavan alkupäätä.
Kanava kuvattuna maalin suunnasta kohti kahvilaa eli kanavan alkupäätä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Reitin voisi suunnata Kampelaa kohti vievään salmeen, missä on venekerhon laitureita. Yhteisymmärryksessä veneilijöiden kanssa ja tarvittaessa turvatoimia tehostaen uinti voisi jatkua salmen läpi kahvilan terassin ohittaen ja ensimmäisen sillan alitse kanavaan. Siitä pohjoiseen aukeaa muutaman sadan metrin mittainen loppusuora. Ei kovin leveä kanava, mutta ei liian kapeakaan. Kummaltakin rannalta pääsee uintia katsomaan aivan vierestä. Samoin kanavan yli johtavilta silloilta. Tapahtumat voi nähdä myös suoraan talojen ikkunoista ja pihoilta.

Viimeinen satametrinen uidaan mahtavien kerrostalojen edustalla. Ranta on uintisuunnan vasemmalta  puolelta kauttaaltaan rakennettua ja katsojille helppokulkuista. Rata päättyy kauniin, alta käveltävän, vesiputouksen viereiseen seinään, minkä lähettyvillä on paljon ihanteellista toimitsija- ja katsomotilaa. Vaikka lähtö ja maali tällä reitillä ovat eri paikassa, ei asia aiheuta huollon ja käytännön toimien kannalta ongelmia. Välimatkaa on vain puolisen kilometriä ja alueella on paljon määräaikaista pysäköintitilaa aivan kanavan lähettyvillä. Upea paikka tuulettaa maaliintuloa. Olemme aivan tiheään asutun alueen sydämessä, mutta kuitenkin liikuntapuiston ja aavan veden vieressä. Paikalla on todennäköisesti myös asialle vihkiytymätöntä yleisöä, satunnaisia kävelijöitä ja pyöräilijöitä.

Uintiolosuhteiden arviointi

Blogin alkupuolella hahmottelin ihanteellisia avovesiuinnin kilpailuolosuhteita. Aivan omasta päästäni. En edes kiellä, etteikö mielessäni olisi liikkunut Aurinkolahden ympäristö, jota olen usein paikan päällä arvioinut avovesiuinnin näkökulmasta. Sana on vapaa myös objetiivisemmalle arvioinnille. Triathlonistit ja SwimRun-aktiivit voivat olla eri mieltä kanssani. Oma näkökulmani on nimenomaan avovesiuinnissa, siis tässä kansainvälisessä uintikilpailumuodossa, ja siihen perustuvissa tapahtumissa, jotka parhaimmillaan ovat isojen massojen hauskaa ja turvallista liikkumista luonnonvedessä ja sen äärellä. Onnistuessaan jopa suurta kansanjuhlaa.

Viime kesinä Aurinkolahden veden lämpö on ainakin heinäkuussa ollut vähintään riittävää aremmallekin uimarille. Tuulen suunta voi kuitenkin aiheuttaa nopeitakin muutoksia lämpöön. Suolainen merivesi on laadultaan ollut hyvää ja ranta on valvottu ja hyvin hoidettu.

Kanavan urbaani loppupää.
Kanavan urbaani loppupää.

Hahmottelemani uintireitti sisältää sekä olosuhteille altista ”oikeaa” avovettä että suojaisia, osittain rakennettuja osuuksia. Kilpailun näkökulmasta tämä on mielenkiintoista, koska erilaisilla vesillä on omat osaajansa. Kisa ei ehkä olekaan pelkkää jonossa uimista. Reitistä voidaan tehdä eri ryhmille ja erilaisiin sääoloihin soveltuvia variaatioita. Matkoja voidaan vaihdella, kuitenkin tukeutuen yhteisiin ratamerkkeihin. Lähtö- ja maalialueet ovat tarpeeseen soveltuvia ilman lisärakentamista.

Vesialue on kompakti ja ranta on kaikkialla lähellä. Alueella on helppo toteuttaa tärkeät varo- ja pelastustoimet. Kaikki on valvovan silmän alla. Paikalla on jopa rantavalvojan torni, ranta on jatkuvan seurannan ja huollon kohde jo yleisenä ja valvottuna Helsingin kaupungin virallisena uimarantana. Reuna-alueiden turvallisuudesta voidaan huolehtia sopimalla veneilijöiden ja viranomaisten kanssa sekä suunnittelemalla toiminnot ja kalustotarpeet. Veneet ja kanootit mahtuvat joka paikkaan.

Vuosaareen ja Aurinkolahdelle on helppo löytää. Etelään suuntaamalla siitä on vaikea kulkea vahingossa ohi. Oman auton käyttäjille on runsaasti pysäköintitilaa aivan rannan tuntumassa. Tosin hellepäivänä voi tulla ongelmia. Julkiset yhteydet Helsingin keskustasta ja vaikkapa lentokentältä ovat matkaan nähden nopeat. Juna ja metro kulkevat. Vuosaaressa on perinteisesti ollut paljon koulutuskeskuksia ja niissä erilaisia majoitusvaihtoehtoja. Myös Rastilan leirintäalue on lähellä. Alueella on kauppoja, ravintoloita  ja kahviloita. Suuri kauppakeskus löytyy taajaman keskustasta.

Maalina vasemmalla oleva seinä tai eksoottisesti vesiputouksen seinä.
Maalina vasemmalla oleva seinä tai eksoottisesti vesiputouksen seinä.

Yleisön kannalta jo olemassa olevat rantarakenteet muodostavat katsomot, jotka hyvin pärjäävät tarkoitukseen erikseen rakennetuille. Rannoilla on helppo liikkua kilpailun mukana. Oheistoiminnoille löytyy sopivia tiloja. Näiden tapahtumien yhteyteen on yleensä sijoitettu pelastusnäytöksiä. Aurinkolahti tarjoaa tähänkin poikkeuksellisen monipuolisen ympäristön. Keskeisellä paikalla on hyvin varustettu leikkipuisto ja katukoriskenttä. Halukas itsekin voi käydä uimassa meressä tai lähellä olevassa korkeatasoisessa uimahallissa ja vaikka molemmissa. Uutelan ulkoilualue kävelyreitteineen on aivan vieressä ja taajaman keskustasta löytyy Vuotalo kulttuuri-ihmisille.

Muut vuodenajat

Aurinkolahti on paikallaan ympäri vuoden. Se on mitä parhain alue luonnossa liikkumiseen. Muun maailman malliin uintikautta voitaisiin sielläkin venyttää, märkäpukua ehkä käyttäen ja muutenkin. Talviturkki voitaisiin Aurinkolahdella heittää heti, kun jäät ovat lähteneet ja kausi päättää vasta kun ne ovat palanneet. Emme kai ole muita kesympiä? Toistaiseksi Aurinkolahdella ei ole avantouintimahdollisuutta. Lähin on Rastilassa yhden metroasemaväilin päässä. Kylmäuintipaikka kuitenkin on heti kun aallot alkavat liplattaa. Käyttäjiä odottamassa.

Aallonmurtaja talviasussa Halkolaiturilta kuvattuna. OIkealla Kallahdenniemi.
Aallonmurtaja talviasussa Halkolaiturilta kuvattuna. Oikealla Kallahdenniemi.

Näin keskitalvella on sitten helppo keksiä Aurinkolahden ominaisuus, mitä ei Lontoossa eikä Berliinissä ole. Tarkoitan jäätynyttä merta. Ilman lunta sen pinnalla tai lumen kanssa. Aurinkolahti sopii retkiluisteluun, luonnonjäällä luisteluun yleisemminkin ja ”sunnuntaihiihtoon” vaikkapa tervatuilla puusuksilla.

Villein ajatukseni tätä blogia kirjoittaessani oli se, että lahdelle aurattaisiin luistinrata noudattaen uintireitin linjauksia. Samoin sinne voitaisiin oikealla vanhan ajan latupartiolla hiihtää kunnon  ”pertsalatu”.  Jäällä voitaisiin sitten myös kilpailla, varusteina ”nurmikset”, ”hokkarit” tai ”kaunarit” sekä hiihdon tapauksessa puusukset. No, olisiko aika tässä kohtaa ajanut miehestä ohi?

Paavo Voltti
Follow Paavo Voltti:

Sain mielenkiintoisen haasteen kirjoitella blogia avovesiuinnista. Kaikkeen sitä joutuukin. Tai pääsee. Pohdin hetken ja arvioin ”eväitäni”. Olen kirjoittanut ja uinut suunnilleen yhtä kauan, lähes 70 vuotta. Uinut lyhyissä ja pitemmissäkin pätkissä, joskus kovempaa, nykyisin hiljempaa. Kaikenlaisissa vesissä. Kilpauimarina kuuluin ”kestävien” joukkoon. Meitä Antti Kasvion isoisä Taisto luonnehti lausahduksella: ”Kestää kauan uida altaanmitta”. Olen liikkeenjohdon konsultin ja ammattikorkeakoulun opettajan töistä eläköitynyt ikuinen urheilija. Helsingin Uimareita edustin uinnissa SM-mitalitasolla. Muutama Masters-mestaruus on tullut hankittua kauan sitten. Olen toiminut myös valmentajana ja varapuheenjohtajana. Olen HU:n kunniajäsen. Olen aina ollut kiinnostunut avovesiuinnista, nimenomaan luomulajina. Toivon voivani vaikuttaa lajin menestymiseen tässä puhtaiden vesien maassamme. Näkökulmani aiheeseen on mahdollisimman laaja.