Vansbron jokiuinti – 65-vuotias ruotsalainen klassikko

posted in: Paavon blogi | 0
Vansbron jokiuinti, Vansbrosimningen, on pienestä leikkimielisestä kisasta vuosikymmenien aikana kasvanut Ruotsin suurimmaksi avovesitapahtumaksi. Kymmenen paikallisen uimarin, joista yksi keskeytti, koitoksesta yli 15 000:n osallistujan kansanjuhlaksi. Poikkeuksellista uinnin historiaa ja pitkäjänteistä ammattimaisuutta ja talkootyötä.

Vuodesta 1950 alkaen Vansbrossa on uitu kaikkiaan 415 272 kilometriä. Pääreitti kulkee alittaen kuusi siltaa pitkin kahta jokea, Vanåta myötävirtaan ja Västerdalaälveniä vastavirtaan, yhteensä kolmen kilometrin matkan. Nykyään tapahtumassa on useita sarjoja ja uintimatkoja. Joessa ja sen partailla on joka kesä heinäkuussa tungosta, vaikka vesi on kylmää. Tunnelma on aina lämmin.

Aluksi Vansbron jokiuinnissa ei otettu aikaa, mutta vuodesta 1956 alkaen se on ollut virallinen kilpailu, johon Lassar Stig ”Grytan” Eriksson Limasta on osallistunut 50 kertaa. Lempinimensä hän sai vuonna 1960 istuskeltuaan hyisen uinnin jälkeen avotullella lämpiävässä vesipadassa. Ensimmäiset varsinaiset voittajat olivat Göran Åberg Örebrosta ajalla 42:34 ja Elsa By Falunista ajalla 56:32. Kumpainenkin siis ”lähikyliltä”.

Vaikka tulokset noteerattiin sarjoittain, uinti tapahtui yhteislähtönä. Vuonna 1964 tapahtuikin niin, että kokonaiskilpailun voitti ajalla 40:28,0 naisuimari nimeltä Margareta Rylander, joka kolme vuotta aikaisemmin piti hallussaan 1500:n metrin maailmanennätystä. Hän on vieläkin aktiivi Masters-uimari.

Ensimmäiset suomalaiset mukana 1959-1962

Kansallisesta tapahtumasta Vansbron kilpailu alkoi varovaisesti laajeta pohjoismaiseksi. Ruotsalaiset maksoivat kustannukset ja maakohtaiset liitot valitsivat edustajansa. Myös suomalaiset pääsivät mukaan. 1950-60 -luvuilla kilpailumatkailu avarsi, mutta ei ollut luksusta. Laivamatkat Turun ja Tukholman välillä suoritettiin todellisilla ”kansipaikoilla” ja junamatkat alimmassa luokassa. No, olihan Ruotsissa SJ jo rataosuudet sähköistänyt, että meno oli siellä tasaista, äänetöntä ja nopeaa.

Nuori Kari Haavisto keskellä, vasemmalla Veijo Ollikainen ja oikealla Pekka Lukkarinen (kuva HU:n arkisto).
Nuori Kari Haavisto keskellä, vasemmalla Veijo Ollikainen ja oikealla Pekka Lukkarinen (kuva HU:n arkisto).

Uimaliiton silloinen toiminnanjohtaja Vilho Nurmi etsi ”nuoria lupaavia” lähetettäviksi kilpailuun, missä odotti kylmä ja virtaava vesi sekä ruotsalaisten maailmanluokkaa oleva kylmä uintikyyti. Palkinnot olivat kuitenkin hyvät verrattuna siihen, mihin kotimaassa oli totuttu. Nuorukaiset matkasivat paikalle yksin. Tuliaisina tuotiin sen ajan mukaan uimapukuja Ruotsin uimaliitosta.

Kalastajatorpan merikylpylässä jo pikkupoikana polskutellut Kari Haavisto kuului Vetehisten erinomaiseen vapaauimarijoukkoon. Hän osallistui ensimmäisenä suomalaisena Vansbron uintiin vuonna 1959. Silloin Kari oli 18-vuotias ja lupaava. Hän ei kuitenkaan jäänyt pelkäksi lupaukseksi. Seuraavana vuonna tuli sensaatiomainen viestinuinnin viides sija Rooman olympialaisissa ja myöhemmin pohjoismainen mestaruus 400 metrin vapaauinnissa. Pohjoismaisuus merkitsi siihenkin aikaan kovaa kansainvälistä tasoa. Vansbrossa Kari jakoi kolmannen sijan Stockholmspolisenin Leif Hamlinin kanssa ajalla 40:40,0 40:n miesuimarin joukossa. Tulosluettelosta puuttuvat kokonaisuudessaan ”ala- ja yläosat” eli kymmenesosat ja tuloskin tuntuu vähän ”tuunatulta”. Ehkä tasapelistäkin sovittiin hyvässä maaotteluhengessä. Voittaja oli Stockholmspolisenin maineikas Håkan Bengtsson ajalla 38:20,0.

Seuraavana vuonna eli 1960 oli Rauno Lahden vuoro. Hän oli nimensä mukaan Lahdesta kotoisin ja erikoistunut pitkiin uintimatkoihin, Mustikkamaan ympäriuija ja vesipalloilija. Rautatieläisurheilijana kansainvälistä menestystä saavuttanut Rauno pääsi omakohtaiasesti kokemaan, miltä sähköjunakyyti maistuu. Avovedessä vesipalloilu oli miehen karaissut, eivätkä rajummatkaan otteet lähtörytäkässä olleet hänelle vieraita. Rauno oli 33:n miesuimarin joukossa kymmenes ajalla 45:46,0. Tälläkin kertaa kilvan voitti Håkan Bengtsson, nyt ajalla 39:50,0. Hänen aikansa oli puolitoista minuuttia huonompi kuin edellisenä vuonna. Se tarkoittaa, että olosuhteet eivät välttämättä olleet samat kerrasta toiseen. Rataakin ehkä säädeltiin hieman.

Lahtelaisia vesipalloilijoita: vasemmalta Rauno Lahti, Harri Pekki ja Sauli Lahti.
Lahtelaisia vesipalloilijoita: vasemmalta Rauno Lahti, Harri Pekki ja Sauli Lahti.

Vuonna 1961 miesosallistujia oli 59. Suomesta kilpailuun lähetettiin 16-vuotias Raimo Kiiskinen. Humallahden ja Seurasaarenselän vedet olivat antaneet hyvän pohjan avovesikilpailuun. Ajalla 39:45,0 ”Raikka” oli yhdeksäs häviten voittaja Mats Svenssonille pari minuuttia. Mats oli Elfsborgin uimari. Maaottelutason uintiuran jälkeen Kiiskinen on toiminut vuosina 1976-1984 Helsingin Uimareiden puheenjohtajana. Hän on myös seuran kunniajäsen. Hänen maahantuotiyrityksensä, Työkalutuonti OY, muistetaan uintivalmennuksen ja ROKI-uintien tukemisesta.

Toisen polven uimari ja uintivaikuttaja Kurt Mikkola edusti Suomea ja HSS:ää Vansbrossa vuonna 1962. Miesten sarjaan osallistui tällä kertaa 35 uimaria. ”Kurre” oli kuudes ajalla 44:10,0 ja Tunafors SK:n Sten Ekman ylivoimainen voittaja ajalla 37:55,0. Merkittävän uinti- ja vesipallouransa jälkeen Kurt on uurastanut seuransa ja Uimaliiton johtotehtävissä ja erityisesti uinnin pohjoismaisen yhteistyön saralla. Hän vaikuttaa edelleen kansainvälisessä Masters-toiminnassa.

Sitten tuli kolmen vuoden tauko Suomen osallistumisessa. Jostain kumman syystä, koska asia ei ollut mitenkään haastava taloudellisesti.

Seurasaaren uimalassa: Raimo Kiiskinen ja René Nyberg, selin Toivo "Töffi" Virtanen ja takana Kari Peltola.
Seurasaaren uimalassa: Raimo Kiiskinen ja René Nyberg, selin Toivo ”Töffi” Virtanen ja takana Kari Peltola.

Taas mukana 1966-1968 – suomalaisvoittaja

Kaikkiaan 62:n mieskilpailijan uintiin, vasta siis vuonna 1966, osallistui HU:sta HSS:ään siirtynyt Erkki Hänninen. Hänen aikansa 38:09,0 vei sijalle neljä, voittajan ollessa SKK:n Sven von Holst ajalla 36:13,0. Lupaava suoritus siis suomalaiselta.

Sana kulki Mikkolan uimariperheessä ja ”Simmiksessä”. Ilmeisesti kokemisen arvoiseksi mainostettuun uintiin osallistui seuraavaksi, siis vuonna 1967, ”Kurren” nuorempi veli, myöhemmin Suomen Uimaliiton toiminnanjohtajana ja projektiaktiivina tunnettu Rolf Mikkola. 78:n miesuimarin joukossa ”Rollen” sijaluku oli 17 ja aikansa 40:10,0. Voittaja tuli tälläkin kertaan Stockholmspolisen-suurseurasta. Hän oli Birger Eriksson ajallaan 35:59,0.

Kappale Vansbron jokiuinnin suomalaista kilpailuhistoriaa päättyi sitten kunniakkaasti vuonna 1968 kahden uimarin voimin. Seurakaverit Erkki Hänninen ja Rolf Mikkola osallistuivat nyt kumpikin toisen kerran. Myöhemmin Australiaan muutaneesta ”Ekistä” tuli kilpailun ensimmäinen ulkomainen voittaja. ”Rolle” paransi edellisvuodesta ja oli nyt yhdeksäs. Kaverusten ajat olivat mainiot: 36:10.0 ja 38:52,0.

Miksi jo perinteeksi muodostunut suomalaisten osallistuminen kilpasarjaan päättyi? Missä olivat naisuimarimme, järviveteen tottuneet Jämsänkosken ja Laaksolahden tytöt? Ehkä joku muistaa ja kertoo, jos sattuu tämän blogini lukemaan.

Ruotsalaisten klassikkojen joukkoon vuonna 1971

En Svensk Klassiker -merkki (linkki).
En Svensk Klassiker -merkki.

Kaikki urheilun joukkotapahtumista kiinnostuneet tietävät, mitä tarkoittavat Vasaloppet, Engelbrektsloppet, Lidingöloppet ja Vätternrundan. Ne kaikki ovat ruotsalaisia urheilutaptahtumaklassikoita –  Samaan arvokkaaseen tapahtumajoukkoon liitettiin Vansbron jokiuinti, Vansbrosimningen, vuonna 1971.

Jokiuinti on nykyään siis kilpailun lisäksi suurten massojen kuntotapahtuma, todellinen kansanjuhla. Sen henkeä kuvaa epävirallinen viipymisennätys. Se saavutettiin vuonna 1975 ajalla 2:48.13,0 eli todellisena pitkänä kylpynä.

Ympäristömerkki vuonna 2012

Vansbron jokiuinti sai ensimmäisen kerran vuonna 2012 ”Håll Sverige Rent” -ympäristömerkin. Sille on määritelty tarkat kriteerit eri osa-alueilta kuten suunnittelu, ostot, ruoka, jätteidenkäsittely, ilmasto, kuljetus ja vesi. Myös muita erityisvaatimuksia on asetettu.

Märkäpuvut käyttöön ja uudet kujeet

1980-luvun alusta uimarit ryhtyivät käyttämään märkäpukua. Virallisesti Ruotsissa kilpailtaessa märkäpuvun käyttö on säänneltyä veden kylmyyden mukaan. Käytännössä se tarkoittaa, että kylmästä vedestään tunnetussa uintikisassa, Vansbron jokiuinnissa, voi olla märkäpukupakkokin. Vuonna 2014 uintimatkoja jouduttiin lyhentämään jäätävien olosuhteiden takia.

Märkäpuvun, joka esimerkiksi triathlonissa kuuluu itse lajiin, mukana tapahtuma on laajentunut myös triathlonin ja swimrunin suuntaan. Ohjelmassa on lisäksi erityinen naisten oma ”tonni” eli Tjejsimmet. Pienet lapset puolestaan voivat suorittaa lyhyempiä uinteja. Kaikille tuntuu löytyvän jotakin.

Suomalaisten kilpauimareiden osallistumisen päätyttyä vuoteen 1968, Vansbrossa on vuosittain uinut satunnaisesti suomalaisia kuntouimareita ja triathlonisteja. Useat heistä ovat olleet Ruotsissa asuvia ja edustaneet sikäläisiä seuroja. Tulosluetteloita selaillessa pisti silmääni tuttu nimi, Lönnqvist. Vuonna 2013 Magnus Lönnqvist ui ajan 40:38,4 ja Daniela Lönnqvist ajan 46:02,5. Silloisen märkäpukusarjan, jossa Lönnqvistitkin siis uivat, voitti Karlstads Simsällskapin Anton Björk-Teuscher ajalla 30:07,4.

Tämän vuoden (2015) uimapukusarjan ”Öppen Älv” voitti puolestaan Elias Fröde Järfalla Simsällskap -seurasta ajalla 35:37,3.   Anton Björk-Teuscher oli”märkkkäriuijista” jälleen nopein, nyt lähes kaksi minuuttia hitaampana kuin pari vuotta aiemmin. Aika oli 31:42,7 ja uusi seura Simklubben S02. Koska toiseksi tulleella oli kolmen kilometrin uinnin jälkeen täsmälleen sama aika, on lopussa ilmeisesti ”baadailtu” tasatahtiin.

Vansbron jokiuinti on paljon muutakin kuin huipputuloksia, joista kuitenkin voi asialle vihkiytynyt päätellä muunmuassa sitä, mitä uinnin yleinen kehitys, ikä, sukupuoli, olosuhteet ja märkäpuku saattavat vaikuttaa uintivauhtiin ja lopputulokseen. Siis saattavat vaikuttaa. Edellä esitetty materiaali ei näitä ikuisuuskysymyksiä vielä ratkaise. Keskustelu siis jatkukoon.

Joka tapauksessa lähellämme on hieno avovesitapahtuma. Kannattaa laittaa Vansbro 2016 harkintaan. Vaikka joukolla mukaan.

Paavo Voltti
Follow Paavo Voltti:

Sain mielenkiintoisen haasteen kirjoitella blogia avovesiuinnista. Kaikkeen sitä joutuukin. Tai pääsee. Pohdin hetken ja arvioin ”eväitäni”. Olen kirjoittanut ja uinut suunnilleen yhtä kauan, lähes 70 vuotta. Uinut lyhyissä ja pitemmissäkin pätkissä, joskus kovempaa, nykyisin hiljempaa. Kaikenlaisissa vesissä. Kilpauimarina kuuluin ”kestävien” joukkoon. Meitä Antti Kasvion isoisä Taisto luonnehti lausahduksella: ”Kestää kauan uida altaanmitta”. Olen liikkeenjohdon konsultin ja ammattikorkeakoulun opettajan töistä eläköitynyt ikuinen urheilija. Helsingin Uimareita edustin uinnissa SM-mitalitasolla. Muutama Masters-mestaruus on tullut hankittua kauan sitten. Olen toiminut myös valmentajana ja varapuheenjohtajana. Olen HU:n kunniajäsen. Olen aina ollut kiinnostunut avovesiuinnista, nimenomaan luomulajina. Toivon voivani vaikuttaa lajin menestymiseen tässä puhtaiden vesien maassamme. Näkökulmani aiheeseen on mahdollisimman laaja.