Turvallisesti avovedessä – varaudu!

posted in: Paavon blogi | 0

”Kun osaa uida ja säästää, pysyy pinnalla”. Näin sanoi Suomen järjestäytyneen uintitoiminnan uranuurtaja, pankinjohtaja, olympiatason uimahyppääjä, Toivo ”Nestori” Aro. Uinnin historia on osoittanut, että häntä on kannattanut kuunnella.

Pienestä lammesta aavaan mereen – luonnonvesissä riittää valikoimaa.

Valtakunnan tasolla Suomeen ollaan parhaillaan muodostamassa hallitusta ja sopimassa säästökuurista. Tämän osana myös kiistely SOTE-uudistuksesta jatkuu. Se tarkoittaa sitä, että muun muassa pohditaan, minkälainen ja missä vaiheessa tapahtuva terveystyö tai hoito on kustannustehokkainta. Laaja, kaikenikäisten uimataito ja vesiliikunnan harrastaminen monipuolisissa muodoissaan tuovat kansantalouden säästöjä. Uinti on sosiaalista ja terveellistä, sekä ennaltaehkäisevässä että hoitavassa ja kuntouttavassa mielessä.

Luonnonvesi on voide

Erityisesti avovesiuinti, puhtaassa ja kemikaalittomassa ja usein myös suolaisessa ja joskus kylmässäkin luonnonvedessä, on hoitavaa. Se on myös halpa harrastus niin harrastajan kuin harrastamista tukevan yhteiskunnankin kannalta. Siitä saadaan sekä välittömiä että välillisiä hyötyjä.

Vesi on Suomen etu! Siinä suhteessa ei kukaan voi olla oppositiossa.

Luonnonvesi elvyttää ja tarjoaa oivan treenipaikan.

Verrattuna moniin muihin kilpa- ja kuntolajeihin, uinnissa loukkaantumisriski on pieni. Lihaksiin kohdistuva rasitus ei kohtuullisesti uidessa ole kipeyttävä. Päinvastoin vesi hieroo. Uinti kehittää erityisesti hengitystä ja verenkiertoa. Rauhallisempi uinti sopii myös kuntoutukseen, jos sairaus tai vamma on jo olemassa. Tai ikä painaa. Suolainen vesi hoitaa allergiaa.

Avovesimuodossa uinti ei edellytä suuria julkisia investointeja suorituspaikkoihin. Parhaimmillaan luonto luo itse toiminnan puitteet ja ylläpitää niitä. Olemassa olevaa voidaan käyttää sellaisenaan. Se on kuitenkin tehtävä viisaasti, suunnitelmallisesti, harkiten ja luontoa kunnioittaen. Ei luontoa peläten.

Luonto on oikukas – varaudu!

Uimaripoiju on hyvä väline myös lapsille, jotka osaavat uida.
Uimaripoiju on hyvä myös lapsille, jotka osaavat uida.

Luonnon ja veden vaaroja ei tule uhmata. Turha uho vaatteet päällä, sepalus auki tai uikkareissa on hengenvaaralista. Jokainen vältettävissä ollut hukkuminen on ollut turha.

Suomessa on uimaopetuksella ja hengenpelastuksella pitkät ja vankat perinteet. Tiedottaminen on ollut laajaa, mutta aina tarvitaan lisää valistusta. Jokainen sukupolvi kun haluaa kokea vaaratilanteet omakohtaisesti.

Pohjolassa on neljä vuodenaikaa. Jokaisella niistä on omat haasteensa uinnin kannalta. Aina kuitenkin voidaan uida. Tarkoituksella, tai onnettomuuden kautta siihen voidaan joutua. Koska tahansa voi tulla tilanne, missä täytyy auttaa itseään tai kaveria – tai molempia. Kannattaa varautua ja harjoitella.

Suomi on, tai on ainakin ollut, sen verran vauras maa, että turvatoimien harjoitteluun on voitu kehittää ”simulaattoreitakin”: keinotekoisia koulutus- ja harjoitteluympäristöjä oikeita jäljittelevine olosuhteineen.

Esimerkkinä tällaisesta on Lohjalla sijaitseva Meriturva, joka varsinaisen meripelastustyön ohella on tukenut halliolosuhteilla avovesiuinnin harrastajia keinotekoisine aaltoineen. Uimari voi ennakkoon kokea: Miltä tuntuu ja miten selviydyn? Mitkä ovat rajani?

Harjoittelua ja uimarinpoijujen testausta Meriturvan altaassa.

Itse sain mahdollisuuden kokeilla. En uinut ensimmäistä kertaa kunnon aallokossa. Kuitenkin aito tunne oli jo ehtinyt unohtua, aikaa kun oli kulunut. Ehkä nimenomaan siitä johtuen tuli vedessä nopeasti mieleen: ei ole leikin paikka vaikka kivaa onkin. Kiitos mahdollisuuden antajille. Jos mahdollisuus tällaiseen kokeiluun ja oppiin tulee, kannattaa avovesiuimarin siihen tarttua.

Vältä yksin uimista avovedessä – ota ainakin poiju mukaasi!

Saatavilla on paljon kirjallisuutta ja nykyään nettimateriaaliakin liittyen turvalliseen uintiin luonnonvesissä. Niiden arvokkaita oppeja en tässä pysty toistamaan, mutta oma tärkein neuvoni uimataitoiselle on ollut, ja on edelleenkin:

Pyri uimaan rannan suuntaan!

Tämä ei tietenkään ole aina mahdollista kaikkien haasteiden yhteydessä. Usein on päämääränä uida selän yli, meressä, järvessä, lammessa. Näihin tilanteisiin, ja muutenkin, sopii toinen ohjeeni:

Ui ryhmässä tai ainakin yhden kaverin kanssa!

Se on hauskempaa ja turvallisempaa. Ei ole tämäkään aina mahdollista. Jos kuitenkin uimaan tekee mieli, niin neuvoni on:

Kirjoittaja uimarinpoijun kanssa.
Ota ainakin uimarinpoiju mukaan!

Mikä poiju? Pari vuotta sitten tutustuin uidessa ”hinattavaan” ilmapussiin, uimarinpoijuun. Sille ei kai ole vieläkään vakiintunutta nimeä, mutta se on herättänyt paljon sekä uteliaisuutta että aitoa kiinnostusta niin uimareiden kuin rannalta katsojienkin piirissä.

Oheiset kuvat antavat vihjettä, mistä on kyse. Yksinkertainen, puhallettava ja kelluva apuväline, kulkee helposti – siis hinaamatta – perässäsi, jolloin sinut nähdään (veneistä, ryhmässä ja rannalta). Peruspoijussa ei ole pussia tavaroille, mutta uimarinpoijun toisessa versiossa kelluvassa kuivapussissa kuljetat arvoesineet ja muut pienet mutta tärkeät tavarasi mukanasi, saat tukea epätodennäköisen mutta mahdollisen väsymyksen tai krampin yllättäessä.

Nämä edut jokainen kokenut, käytännön pienten ja suurten ongelmien kanssa kamppaillut, avovesiuimari ymmärtää. Kokemattomia niistä on helppo valistaa. Väline sopii kaikille uimataitoisille. Itselläni on siitä parin vuoden kokemus kolmessa sukupolvessa.

Kyseessä ei kuitenkaan ole varsinainen pelastusväline tai uimaopetuksen auttaja. Tämä poiju ei ole myöskään lelu.

Jos haluat näkyä ja pitää mukana rahasi, korttisi, älypuhelimesi, avaimesi ynnä muut taskujen täyttäjät, mieti henkilökohtaisia poijuun liittyviä toiveitasi ja ota esimerkiksi avovesiryhmien kautta yhteyttä asiantunteviin myyjiin. He saavat kertoa omat pointtinsa.

Avovesikauden avaus Lohjanjärvellä 2015.

Vedet lämpenevät. Uimaan yksin tai ryhmässä. Turvallisesti.

 

Paavo Voltti
Follow Paavo Voltti:

Sain mielenkiintoisen haasteen kirjoitella blogia avovesiuinnista. Kaikkeen sitä joutuukin. Tai pääsee. Pohdin hetken ja arvioin ”eväitäni”. Olen kirjoittanut ja uinut suunnilleen yhtä kauan, lähes 70 vuotta. Uinut lyhyissä ja pitemmissäkin pätkissä, joskus kovempaa, nykyisin hiljempaa. Kaikenlaisissa vesissä. Kilpauimarina kuuluin ”kestävien” joukkoon. Meitä Antti Kasvion isoisä Taisto luonnehti lausahduksella: ”Kestää kauan uida altaanmitta”. Olen liikkeenjohdon konsultin ja ammattikorkeakoulun opettajan töistä eläköitynyt ikuinen urheilija. Helsingin Uimareita edustin uinnissa SM-mitalitasolla. Muutama Masters-mestaruus on tullut hankittua kauan sitten. Olen toiminut myös valmentajana ja varapuheenjohtajana. Olen HU:n kunniajäsen. Olen aina ollut kiinnostunut avovesiuinnista, nimenomaan luomulajina. Toivon voivani vaikuttaa lajin menestymiseen tässä puhtaiden vesien maassamme. Näkökulmani aiheeseen on mahdollisimman laaja.