Avoveteen mieli – miten, missä ja mistä uintikaverit?

posted in: Paavon blogi | 0

Suomen ilmastossa järjestetään erilaisia kesäisiä uinnin avovesitapahtumia lähinnä heinäkuun kolmella viimeisellä viikolla. Useimmiten viikonloppuisin. Innostus on monien vuosien hiljaiselon jälkeen taas reippaasti kasvamassa. Uusia ideoita toteutetaan ja vanhoja perinteitä sekä jatketaan että herätellään henkiin. Tapahtumia riittää vakavahenkisistä kilpailuista terveessä mielessä kosteisiin mutta iloisiin kyläjuhliin: jokiuinteihin, saaren kiertoihin ja lähijärven ylityksiin.

Uimarit valmistautumassa lähtöön Lohjanjärvellä.
Uimarit valmistautumassa lähtöön Lohjansaaren minitriathlonissa v. 2013.

Tapahtumat ovat organisoituja, valvottuja ja sitä kautta mahdollisimman turvallisia. Monet niistä sopivat kaiken ikäisille ja tasoisille kauhojille. Mukana on samanhenkistä porukkaa. Apua sekä kannustusta on kaikille tarjolla. Jokainen osallistuja pyrkii omaan tavoitteeseensa. Omalla tyylillään ja tekniikallaan. Yleensä kaikki tuntevatkin itsensä suorituksen jälkeen voittajiksi.

Olen miettinyt itsellenikin kuluvalle kesälle sopivia avovesitapahtumia. Olisi muun muassa mahdollista uida Puolassa peräkkäisinä päivinä kolmessa eri järvessä, Virossa Muhun saarelta salmen yli Saarenmaalle tai Pellosta keskiyöllä Tornionjoen yli Ruotsiin. Viimeksi mainitussa vaihtuu uidessa sekä aika- että valuuttavyöhyke. Matkan alle tunnissa suorittaneilla vaihtuu myös vuorokausi – eiliseen. Kiinnostavia ovat, mutta taidan itselleni valita kevyempiä kohteita. Ainakin jonkun kylän oman kansantapahtuman. Ilman paineita mennään.

Avovesiuinti.fi:n kohdasta Tapahtumat sekä Suomen uimaliiton verkkosivustolta löytyy tietoa kesän avovesiuinneista. Sieltä voi itse kukin valita omille kyvyilleen ja aikataululleen sopivan, mielellään useammankin. Kykyjään ehtii jokainen vielä tämän kesänkin osalta kuukauden ajan kehitellä. Harjoitelleena, omat rajat tuntevana, uinti on entistäkin hauskempaa. Halutessaan, turvatoimet halliten, harjoitellut uimari voi luottavaisena myös haastaa itseään ja ehkä muitakin. Kilpailu ei kuitenkaan ole useimmille se juttu. On hienoa, jos mennään enemmänkin ”kaikki ui” -hengessä. Puhukaamme taas oikeasta ”kansanuinnista”.

Strömsin kanavassa - avovesiuintikilpailu "meressä".
Strömsin kanavassa – avovesiuintikilpailu ”meressä”.

Avovesiuinti on erilaista

Luonnonvedessä uiminen poikkeaa allasuinnista monessa suhteessa. Vesi ei sisällä kemikaaleja. Se on yleensä kylmempää ja joskus hyvinkin aallokkoista, ehkä virtaavaakin, näkyvyys on rajallista, kiintopisteitä on vaikea havainnoida. Näistä syistä uiminen ja varsinkin suunnistaminen reitillä on aluksi vaikeaa.

Fyysisesti avovesiuinti saattaa tuntua yllättävänkin raskaalta. Tosin tunne helpottuu, kun uinnille kovin ominainen rentous ja liuku löytyvät. Ja ne löytyvät tekemällä. Tähän elementtiin ja luonnon ympäristöön onkin syytä totuttautua ennen tavoitteellisiin uintisuorituksiin ryhtymistä. Maltti on valttia.

Pieni harjoittelu ei tee kenestäkään vielä mestaria, mutta varmasti lisää viihtymistä luonnonvedessä ja lajin parissa. Lajin, jossa olosuhteet aina poikkeavat suorituskerrasta toiseen ja uutta opeteltavaa riittää. Tutustumisen jälkeen kukin voi valita itselleen sopivan tavan harrastaa. Mahdollisuudet ovat Suomessakin lähes rajattomat. Ulkomailta löytyy tarvittaessa haasteita lisää.

Entä varusteet?

Varustukseksi riittää pelkkä uima-asu. Yleensä on syytä käyttää myös uimalaseja. Kuitenkin siirryttäessä kylmempiin vesiin ja muutenkin vaativampiin olosuhteisiin, tarvitaan märkäpuku. Tai ainakin monet tarvitsevat, vaikka onhan noita erikoismiehiä ja -naisia. Kylmien vesien spesialisteja.

Triathlonin uintiosuudella märkäpuku kuuluu lajiin. Virallisissa avovesiuinnin kilpailuissa taas sen käyttö on säännöissä kielletty. Uudessa villityksessä, swimrun’issa eli uinnin ja juoksun yhdistelmässä, kilpailijat suorittavat juoksunkin ”märkiksessä”. Ja kiireessään uivat ”lenkkarit” jalassa. Myös monet muutkin apuvälineet sallitaan, kunhan ne jaksaa itse mukanaan kantaa.

"Swimrunisteilla" pullari eli jalkojen väliin laitettava kelluke on kiinni reidessä.
Swimrun-harrastajilla on pullari eli jalkojen väliin laitettava kelluke kiinni reidessä.

Monet avovesiuimarit tykkäävät käyttää apunaan räpylöitä. Virallisissa kilpailuissa se on kiellettyä, mutta räpylät sopivat hyvin retkiuinteihin ja joskus niillä tehostetaan tekniikan opettelua. Auttavat räpylät myös jalkojen lihasten rasittamisessa, jos se on tavoite. Kuntoilijalla usein on.

Lisäksi lajin mielenkiintoisuuden lisäämiseen, käytännön ongelmien ratkomiseen ja turvallisuuteen on saatavilla monenlaisia apuvälineitä. Esimerkiksi tarkoitukseen soveltuvaa elektroniikkaa. Edellisessä blogissani mainitsin uimarin turvapoijun, jonka suosio on kovasti kasvanut. Se on monelle ensimmäinen lisähankinta. Poiju tuo turvaa ja auttaa monissa käytännön ongelmissa. Kannattaa tutustua.

Märkkärillä tai ilman, molempi parempi.
Märkkärillä tai ilman, molempi parempi.

Aloita harrastus uikkareilla. Mieti, mitä siltä haluat ja hanki apuvälineitä vasta tarpeen mukaan. Mieti, haluatko kuntoilla, retkeillä, kilpailla tai uida Kanaalin yli. Tai harrastaa uintia monissa muissa extreme-muodoissa. Kysy neuvoja kokeneilta kavereilta. Kysyt: mistä kokeneet kaverit?

Hakeudu harrastajaryhmään …

Kokeneet kunto- ja kilpauimarit innostuvat aina, kun näkevät luonnonvettä. Mieli tekee uimaan, jos se on suinkin mahdollista. Intoa vielä lisää, jos olosuhteet näyttävät erityisen suotuisilta: vesi on kirkasta ja puhdasta, ranta on nopeasti syvenevä ja vapaa uinnin kannalta kiusallisista ruohoista, eikä alueella ole vesiliikennettä. Kaikki muu hyvä onkin sitten ylimääräistä bonusta. Ellei ylellisyyttä.

Monet uintiin hyvin soveltuvat paikat ovat pitkään olleet satunnaisten uimareiden satunnaisessa käytössä. Harrastajien lisääntyessä on näille ihannepaikoille alettu kutsua myös kavereita yhteisuinteihin. Sosiaalinen media on otettu avuksi. Kutsu uimaan käy helposti.

… Kaitalammelle …

Kolme vuotta sitten kokenut kilpauimari, monet kerrat vuosien varrella Kaitalammella omaan lukuunsa uinut Martti Laajus perusti Facebook-ryhmän kokoamaan alan harrastajia yhteisiin uintitapahtumiin tutulle lammelle. ”Kaitalampi Open Water” -ryhmä on kaikille avoin ja maksuton, yli kunta- ja uimaseurarajojen toimiva yhteisö. Siinä on nykyään yli 500 jäsentä, osa ulkomaalaisia. Kukin on mukana omilla tavoitteillaan ja uintiaktiivisuudellaan.

Kaitalampi korkataan keväisin aikaisin.
Kaitalampi korkataan aikaisin keväisin.

Lampi sijaitsee Espoossa Helsingin kaupungin omistamalla Luukin kartanon ulkoilualueella. Se täyttää loistavasti edellä mainitut uimapaikan perusvaatimukset, mutta sen lisäksi sillä on myös paljon bonus-ominaisuuksia, kuitenkin luonnon ehdoilla eli vailla ihmisen rakentamaa luksusta,

Kaitalampi on nimensä mukaisesti pitkä ja kapea. Käytännössä siinä uidaan aina oikeaoppisesti rannan suuntaan. Se on myös suojainen, eivätkä ääriolosuhteet pääse kokematonta yllättämään.

Yhteisesti käytetyllä lähtöpaikalla on kaksi pukukoppia ja laituri. Lammen päässä on kiinteä merkkipoiju. Käytetty peruslenkki eli ”poijun kierto” tarkoittaa kahden kilometrin uintia. Mikään ei kuitenkaan estä suorittamasta useampia kiertoja. Toisaalta kokematton saa vapaasti ”oikaista”. Liikuntaviraston lupaamat lisäpoijut tulevat mahdollistamaan erimittaisten selkeiden uintireittien suunnittelun.

Alueella on WC ja grillikatos sekä valmiiksi pilkotut klapit. ”Saattajilla” ja rannalta kannustajillakaan ei siis aika tule pitkäksi, eikä tuskaiseksi. Jyrkiltä kallioilta voi seurata uintia lähes koko lammen pituudelta. Luonnonkatsomossa on kuitenkin syytä liikkua varovasti. Apujoukot saavat halutessaan hyötyliikuntaa marjastamalla. Tätäkin on tapahtunut.

Kaitalammen asialliset pukukopit.
Kaitalammen asialliset pukukopit.

Useimmat tulevat paikalle omilla autoillaan. Kahdella läheisellä parkkipaikalla on tilaa. Myös alku- ja loppuverryttelynä suoritettu pyöräily pitkänkin matkan takaa on varsinkin triathlonistien parissa erittäin suosittua. Lähtöpaikalle on kaupunki luvannut maahan juntatun pyöräparkin. Joka tapauksessa yleensä aina on joku paikalla, joka voi kalustoa vahtia. Jos et omista autoa, etkä onnistu saamaan kimppakyytiä, pääset linja-autolla muutaman sadan metrin päähän.

Olosuhteet ovat ”Kaitiksella” kohdallaan. Kaupunkikin suhtautuu myönteisesti.

… Lohjan seudulle …

Lohjalla on yksi todella iso järvi ja monta pienempää. Siellä on myös poikkeuksellisen aktiivista avovesiporukkaa. Jo monena kesänä järvillä on järjestetty vaativiakin pienryhmien uintiretkiä saarelta saarelle ja erilaisia yhteisharjoituksia. On jopa annettu erityiskoulutusta avovesiuintiin.

Nyt on myös sinne perustettu Facebook-yhteisö kokoamaan lähiympäristön harrastajia yhteisiin uintitapahtumiin. ”Lohja OWS” -ryhmä käyttää eri järviä ja uintipaikkoja vaihtelevasti. Ainakin Karjalohjalla sijaitsevalla Puujärvellä ja Lohjan Myllylammella on jo nähty näissä merkeissä porukkaa, vaikka vesien lämpeneminen on vasta alullaan. Jokin on kylmää toiselle, mutta toiselle ei.

Tässä ryhmässä voit selvittää omaa tasoasi käyttäen vertailuryhmänä kokeneita uimareita. Ryhmä ei kuitenkaan ole tarkoitettu vain mestareille, vaan perusajatuksena on lajin suosion kasvattaminen ja kaikenlainen tähän asiaan kuuluva laadun parantaminen.

Lohjan OWS -porukkaa Myllylammella.
Lohjan OWS -porukkaa Myllylammella.

… tai perusta omalle alueellesi sellainen

Helsinki ympäristöineen ja osa Uuttamaata tarjoavat jo oman avovesiryhmänsä ja suorituspaikat monille uimareille kohtuuetäisyydellä. Harrastukseen kiinni pääsemistä voi helpottaa ja nopeuttaa liittymällä ryhmien toimintaan eli netissä sovittuihin yhteisuinteihin osallistumalla. Tai, pitkän matkan ollessa esteenä, pelkästään seuraamalla FB-sivuja.

Verkon kautta löytyy kokemuspohjaista tietoa ja hyödyllisiä linkkejä syvällisempäänkin informaatioon. Avovesiuinti on ”suuri laji” maailmalla. Suomi ui selvästi perässä. Hiukan yllättävää tässä ”tuhansien järvien maassa”, jolla on valtavan pitkä merenranta, jokia ja lampia. Maassa, jolle vesi on nimetty yhdeksi tavaramerkeistä.

Tekemistä ja mahdollisuuksia avovesiuinnin piirissä riittää. Alan nykyiset aktiiviharrastajat toivovat yhä uusien ryhmien ilmestymistä. Toimintamalli on jo todettu toimivaksi. Perusmallia voidaan myös viritellä erilaisiin tarpeisiin ja toiveisiin. Keskustelu jatkuu ja uiminen lisääntyy kansanhuvina. Ehkä avovesiuinti saadaan myös kilpailumuotona Suomessakin kansainväliselle tasolle.

Etsi sopiva uimapaikka. Mahdollisesti useampikin läheltä kotipaikkaasi. Kutsu kavereita yhteisuinnille. Ryhmä organisoituu itsestään. Toimintamalli elää tarpeiden mukaan ja vaatimusten kasvaessa. Tästä on jo näyttöä. Halutessasi kysy neuvoja.

Kesä on vasta alullaan. Nyt uimaan avoveteen. Kavereiden kaa.

Mikä olisi sinun urbaani uintipaikasi?
Luontonäkymä, silti urbaani uintipaikka.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valokuvat: Paavo ja Veeti Voltti & Päivi Pälvimäki. 

Paavo Voltti
Follow Paavo Voltti:

Sain mielenkiintoisen haasteen kirjoitella blogia avovesiuinnista. Kaikkeen sitä joutuukin. Tai pääsee. Pohdin hetken ja arvioin ”eväitäni”. Olen kirjoittanut ja uinut suunnilleen yhtä kauan, lähes 70 vuotta. Uinut lyhyissä ja pitemmissäkin pätkissä, joskus kovempaa, nykyisin hiljempaa. Kaikenlaisissa vesissä. Kilpauimarina kuuluin ”kestävien” joukkoon. Meitä Antti Kasvion isoisä Taisto luonnehti lausahduksella: ”Kestää kauan uida altaanmitta”. Olen liikkeenjohdon konsultin ja ammattikorkeakoulun opettajan töistä eläköitynyt ikuinen urheilija. Helsingin Uimareita edustin uinnissa SM-mitalitasolla. Muutama Masters-mestaruus on tullut hankittua kauan sitten. Olen toiminut myös valmentajana ja varapuheenjohtajana. Olen HU:n kunniajäsen. Olen aina ollut kiinnostunut avovesiuinnista, nimenomaan luomulajina. Toivon voivani vaikuttaa lajin menestymiseen tässä puhtaiden vesien maassamme. Näkökulmani aiheeseen on mahdollisimman laaja.