Avovesiuinti – nopeimmin kasvava liikuntamuoto…?

posted in: Paavon blogi, uutiset | 0

Näin äskettäin otsikon väitteen jossakin tietolähteessä.* Se vastaa hyvin myös omaakin käsitystäni tilanteesta, kun olen muutaman vuoden ajan seurannut tapahtumia sosiaalisessa mediassa ja erilaisten alan julkaisujen kautta. Jopa jonkin verran itsekin osallistuen.

Suurkaupungin keskustassa - uimaan vaan!
Suurkaupungin keskustassa – uimaan vaan!

Avovesiuinti kilpa- ja harrastelajina on laajentunut. On kaikkea terveys- ja retkiuinnista kilpauinnin kautta erilaisiin extreme-suorituksiin. Harrastajamäärät ovat kasvaneet tai ainakin tietoa on tullut entistä enemmän julkisuuteen. Muidenkin kuin asiaan intohimoisesti suhtautuvien tietoon. Itselleni on tullut suurena yllätyksenä lajin ympärivuotisen harrastamisen valtava suosio esimerkiksi Keski-Euroopassa ja Englannissa.

Luonnonrannoille ja suurkaupunkien kanaviin ja jokiin, hyvinkin urbaaneihin ympäristöihin, rakennetut laiturit ja uimalat ovat ahkerassa käytössä ja ilmeisesti ne ovat uusien teknisten ratkaisujen avulla lisääntymässä. Vain osalla harrastajia on kilpauintitausta. Monet ainoastaan nauttivat, tavoittelevat parempaa terveyttä ja yleiskuntoa tai pyrkivät voittamaan itselleen asettamiaan haasteita. Kukin omalla tyylillään ja valitsemallaan tekniikalla. Sosiaalisella yhdessä tekemisellä tuntuu olevan suuri merkitys.

Yhdessä uiden, kantapäitä kutitellen.
Yhdessä uiden, kantapäitä kutitellen.

Uinti ja vuodenaikojen erot

Suomessa on selkeät neljä eri vuodenaikaa. Ainakin vielä. Halleissa uidaan vuoden ympäri ja lämmitetyissä maauimaloissa toukokuun puolivälistä syyskuun puolelle. Opetellaan uimaan, leikitään, kuntoillaan ja kilpaillaan. Kesäisin enimmäkseen kahlaillaan, vilvoitellaan ja uiskennellaan avovesissä. Vain harva kuntoilee, retkeilee tai kilpailee luonnonolosuhteissa. Keväällä odotellaan vesien lämpenemistä ja syksyllä jäiden tuloa, oikeaa avantoa. Odotellaan, ei paljonkaan uida.

Itsenäisyyspäivän uintiolosuhteet.

Kylmissä vesissä vain joko kastaudutaan tai uidaan pienenpieni kierros. Siis yleisesti. Suomessa on kyllä kansainvälisestikin noteerattuja ääriolosuhteiden uimareita ja aktiivinen talviuinnin kilpailijajoukko. Kaikki kunnia tietenkin heille. Vesi on avannossa ”jäistä” ja Suomessa kylmää varhaiskeväällä ja loppusyksyllä. Keski-Euroopassa vesi on talvellakin vain kylmää, tyypillisesti 6-8 asteista. Kuitenkin alan harrastajien pelkissä uima-asuissa suorittamat uintimatkat ovat käsittämättömän pitkiä, useita satoja metrejä tai jopa kilometrejä. Rintauimarit näyttävät uivan pipo päässä.

Ehkä meillä suomalaisilla on muilta opittavaa uinnista kaupunkiympäristöissä ja kevät- ja syyskausina. Olosuhteita kyllä on. Sain itsenäisyyspäiväksi haasteen lähteä uimaan Herttoniemenrantaan. En ollut nähnyt kyseistä uimarantaa kuin kuvissa ja kesällä mereltä käsin, joten halusin joka tapauksessa tutustua olosuhteisiin. Otin muutaman valokuvan, joista tässä yksi. Haastajan kanssa yhdessä totesimme, ettei ollut meidän uintipäivämme. Ehkä jonain toisena päivänä vielä ennen jäiden tuloa. Kesällä varmasti. Paikka, missä kerrostalosta voi kävellä mereen kuntoilemaan.

Helsingissä myös Taivallahdella on hyviä uintipaikkoja ympäri vuoden. Melonta- ja soutuseurojen hallitsemia. Niiltä saa lisätietoja. Kuvan esimerkki on Soutustadionilta, missä uintikausi alkaa kun soutukausi päättyy. Mahdollisuuksista saa hyvää tietoa netistä. Tosin sitä joutuu usein soveltamaan talvi-, kevät- ja syysolosuhteisiin, koska uinnin valvontaa on vain kesäisin ja muina kausina paikkojen kunnossapitokin vaihtelee.

Suomen malli?

Suomi on yli 1000 kilometriä pitkä maa, harvaan asuttu, ja sen taajamat ovat väkiluvultaan suhteellisen pieniä. Vettä riittää ja sen laatu on vielä pääosin hyvää. Suojeluunkin on halua. Lämpötilat vaihtelevat etelän ja pohjoisen välillä ja runsaati myös vuodenaikojen mukaan. Avovesiuinnin näkökulmasta erityispiirteet voidaan nähdä toisaalta hyödyllisinä ja toisaalta haitallisina. Ainakin monipuolisina ja poikkeavinakin väkirikkaisiin eteläisempiin maihin verattuina.

Koulutusolosuhteilla on merkitystä.
Koulutusolosuhteilla on merkitystä.

Oppia voidaan ottaa muiden maiden tavoista ja kokemuksista, mutta Suomelle voitaisiin systemaattisesti kehittää oma toimintamalli ja suunnitella sitä tukeva infrastruktuuri. Laajojen harrastajaryhmien tarpeet voitaisiin huomioida mahdollisimman hyvin tai ainakin tehdä hyviä kompromisseja. Tulevaisuuden kehityssuunnat tulisi nähdä kirkkaina. Haasteena tulee edelleenkin olemaan rahan riittävyys ja kansanterveydestä huolehtiminen. Näiden ristiriitakin.

Löydä tekniikkasi – hauskempaa ja turvallisempaa 

Suomen malli on liian iso kakku näin kerralla purtavaksi, joten otan esille vain yhden mielestäni tärkeimmistä näkökulmista: osaamisen. Turvallisuuden, nautinnon ja kuntohyödyn kannalta on eroa sillä, miten uit. Avoveden vaihtelevissa olosuhteissa oikein uimaan oppii vain uimalla. Kuitenkin polkua voidaan tasoittaa asiantuntevalla opastuksella ja todellisuutta simuloivilla keinotekoisilla olosuhteilla.

Hengittämisen harjoittelua aalloissa.
Hengittämisen harjoittelua aalloissa.

Oivan mahdollisuuden tähän tarjoaa Lohjalla sijaitseva Meriturvan harjoitusallas. Olosuhteet on luotu meripelastuksen tarpeisiin ja sellaisina ne palvelevat myös turvallisessa ympäristössä tapahtuvaa uintikoulutusta. Kaikki tapahtuu valvonnan alla ja opastaminen on helppoa.

Avovesiuintiyhdistys Uimalla yli ry:n marraskuussa järjestämässä tilaisuudessa sai joukko eritasoisia harrastajia kokeilla olosuhteiden vaihteluja sekä nauttia asiantuntijoiden neuvoista. Uinteja myös kuvattiin ja videoitiin.

Yksi aloittelevan ”kroolaajan” ongelmista on, tyynessä altaassakin, sisään- ja uloshengitys. Kokeneellekin asia on haastava aallokossa. Oleellinen asia hengityksen kannalta on pään asento. Nämä ovat yksityiskohtia, joita on vaikea opettaa avomerellä, mutta siellä ne ovat äärettömän tärkeitä.

Oheiset kuvat havainnollistavat turvallista opetus- ja oppimisympäristöä sekä uintitekniikan tärkeitä yksityiskohtia. Oikea opastus edellyttää asiantuntemusta ja kokemusta. Oppiminen taas lukemattomia toistoja.

Uusi vuosi 2016 on alkamassa. Laajentakaamme avovesiuinnin harrastusta ja uimisen laatua. Joulupukin konttiin löytyy sopivia turvavälineitä sekä ohjattuja ja turvattuja avovesiuintiretkiä kesälle 2016. Myös avovesiuintiyhdistyksen jäsenyys on mukava joululahja uimarille.

*Avovesiuintiharrastuksen kasvusta kertoo mm. H2Open-lehti, joka viittaa SportEnglandin tuoreeseen tutkimukseen. (toim. huom.)

 

 

 

Paavo Voltti
Follow Paavo Voltti:

Sain mielenkiintoisen haasteen kirjoitella blogia avovesiuinnista. Kaikkeen sitä joutuukin. Tai pääsee. Pohdin hetken ja arvioin ”eväitäni”. Olen kirjoittanut ja uinut suunnilleen yhtä kauan, lähes 70 vuotta. Uinut lyhyissä ja pitemmissäkin pätkissä, joskus kovempaa, nykyisin hiljempaa. Kaikenlaisissa vesissä. Kilpauimarina kuuluin ”kestävien” joukkoon. Meitä Antti Kasvion isoisä Taisto luonnehti lausahduksella: ”Kestää kauan uida altaanmitta”. Olen liikkeenjohdon konsultin ja ammattikorkeakoulun opettajan töistä eläköitynyt ikuinen urheilija. Helsingin Uimareita edustin uinnissa SM-mitalitasolla. Muutama Masters-mestaruus on tullut hankittua kauan sitten. Olen toiminut myös valmentajana ja varapuheenjohtajana. Olen HU:n kunniajäsen. Olen aina ollut kiinnostunut avovesiuinnista, nimenomaan luomulajina. Toivon voivani vaikuttaa lajin menestymiseen tässä puhtaiden vesien maassamme. Näkökulmani aiheeseen on mahdollisimman laaja.