Avovesiuinnin supersunnuntai 23.08.2015

posted in: featured, Paavon blogi | 0

”Jokaiselle jotakin. Sen takaa avovesiuinti. Kesä jatkuu vielä Suomessakin”. Optimistina päätin näihin sanoihin edellisen blogini, jonka olin kirjoittanut vesien alettua viiletä. Ei ollut muutamaan viikkoon kehumista säässä. Sadettakin riitti. Sitten saatiinkin ”intiaanikesä”, joksi näitä koulun alkamisen jälkeisiä hellepäiviä on nimitetty. Oikein vanhat ihmiset ovat puhuneet ”Pärttylin pikkukesästä”, Pertun päivän 24. elokuuta mukaan. Kaitalammen supersunnuntai osui Pertun päivän aattoon. Sää oli erityisen otollinen avovesiuimareille, samalla tavoin kuin syyslämmin aikanaan intiaanien sotatoimille.

Kaikki nauttivat supersunnuntaista.
Kaikki nauttivat supersunnuntaista.

Niin sanottu huono kesä oli jättänyt avovesiuimareille energiaa varastoon lämpöaallon yllättäessä. Monen teki mieli kokeilla rajojaan ja itselleen ”ylipitkiä” uintimatkoja. Syntyi ristiriitainen ja kovin suhteellinen uintisuorituksen mitta. Samaan aikaan, simmareissa Englannin kanaalin ja Suomenlahden ylittänyt, Tuomas Kaario sai SwimRunissa katkenneen sääriluunsa sellaiseen kuntoon, että saattoi varoen aloittaa uintiharjoittelun ”alipitkillä” matkoilla.

Sää siis suosi ja Kaitalampi oli monille tuttu ja turvallinen paikka kokeilla normisuorituksista poikkeavia uinteja. Lampeen asennetut kolme merkkipoijua mahdollistavat eripituisten, suhteellisen tarkasti mitattujen retkien suunnittelun. Jokainen voi toimia taitonsa ja tavoitteidensa mukaan. Kaitalammen rinnalle on syntynyt jo joitakin vastaavia ryhmiä, yksi Tuomaksen kotiseudulle Lohjalle. Toivottavasti jatkossa saadaan ruuhkaa usealle järvelle. Ehkä jo ensi kesänä. Ja onhan noita jokia, lampia ja meriäkin. Yllätyksiäkin voi tapahtua. Uintiväen kannattaa olla kuulolla.

Tuomaksen vaatepussi ja eväät.
Tuomaksen vaatepussi ja eväät.

Kaitalampi Open Water -ryhmän perustaja Martti Laajus sparrasi Tuomasta yhteisellä uintilenkillä ennen sunnuntaita. Positiivisten kokemusten kautta tauti sitten tarttui muihinkin ja FB:n seinälle alkoi ilmestyä kaveripyyntöjä sunnuntaiuinnille. Tuomakselle sunnuntai alkoi jo varhain aamulla. Monelle aamupäivällä ja lopuille vielä myöhemmin. Avovesille ei ole aukioloaikoja. Suomen kesäyökin käy.

Martti ja Tuomas, yhteislenkki alkaa.
Martti ja Tuomas, yhteislenkki alkaa.

Treffejä tehtiin siis koko päivälle. Lisäksi tämän kesän ehkä viimeinen lämpimästä luonnonvedestä nauttimisen mahdollisuus oli tuonut rannalle paljon ihan ”tavallistakin” uintiporukkaa. Monet ihmettelivät uimarinpoijuja ja märkäpukuja. Huomasin joidenkin ottavan suunnan lähimmälle merkkipoijulle, joka on 200 metrin päässä laiturilta. Ehkä jatkoivat pitemmällekin. Ja kaikki tulivat takaisin.

Tuomas ilmestyi lammelle aamulla puoli seitsemältä. Itse tulin paikalle tuntia myöhemmin. Ilman uintivarusteita. Tuomas oli silloin toisen kierroksen puolivälissä eli purjeshduskielellä ”yläpoijulla”. Vaatepussi ”Älä koske! Olen uimassa ympäri lampea.” -lappuineen odotti laiturilla. Samoin 20 km:n eväät. Olosuhteet olivat mitä hienoimmat: ilman lämpö 8 astetta ja veden 19 astetta kylmän yön jäljiltä. Lampi oli aivan ”pläkä” eli peilityyni, aurinko noussut ja valoa riittävästi.

Kun Tuomas oli toisen kierroksen jälkimmäisen ”legin” puolivälissä, vastaan tuli jo seuraava uimari. Uintiradatkin kohtasivat, joten märkäpukumies hiukan pelästytti. Enemmän kuin aiemmin kohdatut neljä sorsaa. Molemmat uimarit jatkoivat omaa tahtiaan omien suunnitelmiensa mukaan.

Kahden kierroksen eli runsaan neljän kilometrin jälkeen oli tankkaustauko. Näin treeneissä se tapahtui portailla seisten. Tositilanteessa säännöt edellyttävät kaiken tapahtuvan mihinkään tukeen koskematta. Omatoimiuimarin täytyi siis joustaa. Eikä jalkakaan tuntunut toimivan sääntöjen mukaan.

Tankkaustauko.
Tankkaustauko.

Odottelin rannalla ja laiturilla kesän hienoimpana aamuna vielä seuraavan kierroksen ajan. Ei käynyt aika pitkäksi noilla keleillä. Hiljaista oli. Jokunen sauvakävelijä marssi ohi. Kuuden kilometrin uinnin jälkeen oli taas tankkaus. Lisäkierros ei ollut jalan tuntoja mitenkään helpottanut, mutta Tuomas jatkoi vielä uimistaan. Itse lähdin hakemaan lisää uintiporukkaa ja omia varusteitani.

Aamupäivällä alkoi olla jo useita uuden matkaennätyksensä tavoittelijoita. Martti mittasi veden lämmön nousseen puoli astetta ja ui sen päälle runsaat kuusi kilometriä. Eri mittaisia uintisuorituksia syntyi kymmenittäin. Uikkareilla tai märkäpuvulla, ehkä räpylöitäkin käyttäen. Itselleni riitti tarkemmin määrittelemätön normisuoritus. Poikani kanssa yhteensä 4,1 km, tasamatka tasatahtiin. Loppujen lopuksi Tuomaksella tavoite toteutui puoliksi. Runsas kuymmenen kilometriä riitti, koska jalkaa tarvitaan jatkossakin.

Ryhmän FB-seinälle alkoi ilmestyä raportoituja uintimatkoja. Yhteistulos oli useita kymmeniä kilometrejä. Ilman raportointivelvollisuutta ja ryhmän ulkopuolisia suorituksia. Paljon uimareita ja paljon kilometrejä. Iltaan asti. Paljon kesäpäivän viettoonsa tyytyväisiä ihmisiä.

Äiti tulossa, tytär odottelee. Mäkisten uintiperhettä.
Äiti tulossa, tytär odottelee. Mäkisten uintiperhettä.

Joku antoi ilmiölle nimen supersunnuntai. Osuva nimi. Uinnit jatkuvat vielä olosuhteiden mukaan. Osa jatkaa talviuimarina.

Ensi kesänä sitä vasta uidaankin. Tehdään rytinällä avovesiuintia tunnetuksi.

(Valokuvat: Paavo Voltti.)

 

 

Paavo Voltti
Follow Paavo Voltti:

Sain mielenkiintoisen haasteen kirjoitella blogia avovesiuinnista. Kaikkeen sitä joutuukin. Tai pääsee. Pohdin hetken ja arvioin ”eväitäni”. Olen kirjoittanut ja uinut suunnilleen yhtä kauan, lähes 70 vuotta. Uinut lyhyissä ja pitemmissäkin pätkissä, joskus kovempaa, nykyisin hiljempaa. Kaikenlaisissa vesissä. Kilpauimarina kuuluin ”kestävien” joukkoon. Meitä Antti Kasvion isoisä Taisto luonnehti lausahduksella: ”Kestää kauan uida altaanmitta”. Olen liikkeenjohdon konsultin ja ammattikorkeakoulun opettajan töistä eläköitynyt ikuinen urheilija. Helsingin Uimareita edustin uinnissa SM-mitalitasolla. Muutama Masters-mestaruus on tullut hankittua kauan sitten. Olen toiminut myös valmentajana ja varapuheenjohtajana. Olen HU:n kunniajäsen. Olen aina ollut kiinnostunut avovesiuinnista, nimenomaan luomulajina. Toivon voivani vaikuttaa lajin menestymiseen tässä puhtaiden vesien maassamme. Näkökulmani aiheeseen on mahdollisimman laaja.