Avovesihaasteita – pari itsellenikin sopivaa

posted in: Paavon blogi | 0

Edellisen blogini lopussa ilmoitin, että ”lauantaina uidaan Pomarkussa”. 11.07.2015 sitten uitiinkin Pomarkun avovesiuinnissa Isojärvessä kahdesti Salmusluodon ympäri. Uintimatkaa kertyi 2300 m lisättynä turhilla mutkilla. Vesi oli lämpöisempää kuin ennustettiin, 19 astetta. Sanoin lämpöisempää.

Blogisti Paavo maaliin saapuneena Pomarkun avovesiuinnissa.
Blogisti Paavo maaliin saapuneena Pomarkun avovesiuinnissa. (Kuva aukeaa isommaksi klikkaamalla, kuten kaikki blogin kuvat.)

Samoihin aikoihin monet kovakuntoiset uivat Pellossa Swim the Arctic Circle -kisan, Suomesta Ruotsiin. Mielenkiintoinen tapahtuma, mutta valitettavasti tällä kertaa ei minua varten. Siellä uidaan ruotsalaisilla säännöillä: märkäpukua saa käyttää, jos vesi on alle 19 astetta, ja on pakko käyttää sen ollessa alle 17 °C. Ainakin yksi Itävallasta matkannut joutui tekemään pikaisen pukuhankinnan. Ei ole helppo hetkessä löytää istuvaa tai tässä tapauksessa hyvin uivaa märkäpukua. Parhaimmat olivat löytäneet. Kun tänään starttasivat, olivat eilen maalissa. Samalla ylittyi Napapiiri ja vaihtui valuutta. Toivottavasti järjestäjät vielä jaksavat jatkaa. On sen verran hyvä idea.

Ilmoittautuminen Pitkäjärvellä: kaksinkertainen kirjanpito yksinkertaisille ihmisille.
Ilmoittautuminen Pitkäjärvellä: kaksinkertainen kirjanpito yksinkertaisille ihmisille.

Oma suosikkini on, osittain ystävieni painostuksesta ja nostalgisistakin syistä, Laaksolahden perinteinen Pitkäjärven yliuinti. Tapanani on ollut uida se 50:n vuoden välein. Ensin vuonna 1963, sitten vuonna 2013 ja nyt poikkeuksellisesti vain yhden vuoden ylihyppäyksellä. Sunnuntaina 26.07.2015 leikkimieliseen 2100:n metrin kisaan osallistui 23 reilusti aikuista uimaria 55:n vuoden ikähaarukalla. Uikkareilla, märkäpuvulla, räpylöillä, poijun kanssa tai ilman. Aivan sama. Vesi oli lämpöisempää kuin ennustettiin, 18 tai 19 astetta, siitä riippuen keneltä kysyi. Sanoin lämpöisempää.

Samana viikonloppuna uitiin Tampereella maineikas Viikinsaaren ympäriuinti. Virossa puolestaan uitiin Väikese Väinä avaveeujumine Muhun saarelta Saarenmaalle. Puskaradion mukaan siellä oli kovin vasta-aallokko kymmeneen vuoteen. Sama kaikille. Toivottavasti ensi vuonna jompi kumpi tai molemmat mahtuvat kalenteriini.

”Fast and Frozen”

Meressä on uitu muuallakin kuin Itämeressä. Suomalainen Elina Mäkinen oli mukana monikansallisessa kuuden uimarin porukassa, joka ui valtavassa aallokossa ja 12-asteisessa vedessä viestinä Irlannista Skotlantiin ja takaisin. Uinti tapahtui tunnin mittaisissa vuoroissa. Näin syntyi lajinsa maailmanennätys. Hurjaa touhua. Todella vauhdikasta ja jäätävää.

Hurjaa vauhtia MM-uintien avovedessä

Äsken ratkottiin avovesiuinnin MM-mestaruus 10 km:n matkalla. USA:n Jordan Wilimowskyn voittoaika 1.48.49 ja risat ei sellaisenaan kerro minulle mitään, mutta kun se päässä laskien tarkoittaa vauhtia alle 16.30 per tonniviisisatanen, alkaa huimata. Naisten saman matkan parhaat, ranskatar Aurelie Muller voittajana, eivät olleet paljonkaan hitaampia.

Tuollainen vauhti ei sovi varsinkaan minulle, mutta tuskin niillekään suomalaisille, jotka kuun vaihteessa kilpailevat Kangasalla kansallisista avovesimestaruuksista. Toivottavasti kuitenkin tulevaisuudessa saadaan lajiin myös suomalaisia kansainvälisen tason huippuja. Vaatinee erikoistumista. Työtä ja taas työtä, sekä uimareiden että avovesiuinnin ystävien ja toimijoiden taholta.

Salmusluodon Sankari

Edellä mainitsin jo Pomarkusta. Tapahtuman keksijän ja ylläpitäjän, Jarmo Salon, mukaan ”ei hampaat irvessä kilpailu antaa hyvän mahdollisuuden kokeilla jotain uutta”. Niin minustakin. Hyvillä turvatoimilla ja jälkilöylyillä varustetussa ”kylätapahtumassa” on kolme sarjaa: Mökki Special 400 m, Salmusluodon Selviytyjä 1,2 km ja Salmusluodon Sankari 2,3 km.

Starttiin valmistautumista Pomarkun Isojärvessä.
Starttiin valmistautumista Pomarkun Isojärvessä.

Tahko Pihkalan periaatteella ”matka ei tapa vaan vauhti”, hankin itselleni kuvitteellisen sankarin viitan. Ei siinä sen kummempaa, vain pieniä kommelluksia ja jopa aalloista nautiskelua. Ymmärtääkseni vesikin oli puhdasta, kun ei erikoiselle hörpätessä maistunut. Veden lämpö minulle uikkariuimarille oli ihan passeli.

Lähdössä uimalasit unohtuivat otsalle. Se ei sinänsä haitannut, mutta ne, hätäisesti pärskeissä paikalleen laittaessa, täyttyivät vedellä. Siitä ja häikäisevästä auringosta johtuen havahduin, kun käteni upposivat ranteita myöten saaren mutarantaan. Oli siinä kiviäkin. Kanoottimies ohjasi minut takaisin liputetulle reitille. Yllättävän vaikeaa on suunnistaminen oudossa vesiympäristössä. Tällä kertaa minulle erikoisuutena oli saaren kierto kahteen kertaan. Kun näin kummallakin puolella vain vihreitä rantapuita, en tiennyt millä kierroksella olen menossa. Edellä uivat tiesivät. Sitten vaan jonon jatkeeksi maalisuoralle.

Lopuksi lämpimät löylyt, grillimakkaraa ja pullakahvit sekä parhaiden palkitseminen. Kaikilla oli mukavaa vedessä ja rannalla kesäisessä säässä, joka ei suosinut.

Uimalla yli Pitkäjärven – ja takaisin

LaVin perinneseura ylläpitää rutiinilla ja kovalla talkoohengellä Pitkäjärven yliuinnin tapahtumaa. Onneksi. Se auttaa varmasti myös veden suojelua, mikä on välttämätöntä peltojen ja talojen ympäröimälle kaupunkijärvelle.

Ensimmäisen kilpailun voitti viimevuosienkin uintikaverini, ehkä vesipalloilijana paremmin tunnettu, Klaus ”Nakki” Saavalainen vuonna 1948.

Oikealla Klaus "Nakki" Saavalainen eli ensimmäisen Pitkäjärven yliuinnin voittaja 1948. Vasemmalla Kai "Hageli" Hagelberg, Uimaliito ex-puheenjohtaja ja Helsingin Uimareiden kunniapuheenjohtaja. Keskellä Einar "Eikka" , palanneena Suomeen n. 50 vuoden reissulta Brasiliasta. Vuoden 1957 SM-mestari sekä kerroshypyissä että 100 m ru:ssa.
Oikealla Klaus ”Nakki” Saavalainen eli ensimmäisen Pitkäjärven yliuinnin voittaja 1948. Vasemmalla Kai ”Hageli” Hagelberg, Uimaliito ex-puheenjohtaja ja Helsingin Uimareiden kunniapuheenjohtaja. Keskellä Einar ”Eikka” Rehnman, palanneena Suomeen n. 50 vuoden reissulta Brasiliasta. Vuoden 1957 SM-mestari sekä kerroshypyissä että 100 m ru:ssa.

Laaksolahden uinnin isä, Tera Linnanen, työllisti silloin yrityksessään nuoria uimareita. Heidät komennettiin uimaan myös Pitkäjärven yli. Asiasta on kulunut sen verran aikaa, ettei ”Nakki” itse enää muista tapahtumaa, mutta tulos on dokumentoitu lavilaisten kirjoittamaan historiikkiin. Kivaa luettavaa muutenkin.

Itse osallistuin kilpailuun vuonna 1963. Silloin rannalla oli vielä uimalaitos hyppytorneineen ja ”piikin baanoineen”. Vuosittain järjestettiin uimanäytöksiä. Ainakin kerran esiintyjänä oli Henry Theel. Seuraavalle vuodelle saatiinkin osallistujaennätys, mutta sitten avovesiharrastus alkoi hiipua. Nyt on taas uitu 15 vuotta kylätapahtuman ja LaVin perinteiden hengessä.

50-vuotisuinti tuli sitten osaltani uitua toissakesänä. Nimensä mukaisesti järvi on pitkä. Sen yli uidaan kuitenkin poikittain, joten kilparata on todella leveä. Sen aiheuttamat haasteet on tullut koettua. Koleasta kesästä huolimatta tapahtuma onnistui hienosti myös tänä vuonna. Tavallisen uimarin kokoisena, vaikka eräät menivät tosi kovaakin.

Jälkipään puurtajilla on tällaisissa, usein pitkiksikin venähtävissä, tapahtumissa ongelmana se, että maalialue on perille tullessa tyhjä ja autio. Näin ei ole Pitkäjärvellä. Vasta viimeisen maaliintulon jälkeen suoritetaan palkintojen jako. Kaikki arpomalla. Jaossa on kiertopalkintopytty ja lahjoituksina saatua käyttötavaraa. Itse sain huomioliivin ja ilmaisen tapahtuman tarjoamat pullakahvitkin tuli juotua. Juuri näin.

Jokaiselle jotakin. Sen takaa avovesiuinti. Kesä jatkuu vielä Suomessakin.

Kaikki palkittiin hyvissä tunnelmissa Pitkäjärven yliuinnissa.
Kaikki palkittiin hyvissä tunnelmissa Pitkäjärven yliuinnissa.

PS.
-Kai ”Hageli” Hagelbergistä 80-vuotisjuhlakirjoitus HS:ssa 29.7.2015 ja Tero Matkamäen kirjoitus Speedo Masters FInlandin uintiulkaisussa 29.7.2015.
-Avovesiuinnin MM-kilpailut: FINA Kazan 2015
-talviuimari Elina Mäkinen
-Avovesiuinnin SM-kilpailut

Valokuvat: Paavo Voltti

Paavo Voltti
Follow Paavo Voltti:

Sain mielenkiintoisen haasteen kirjoitella blogia avovesiuinnista. Kaikkeen sitä joutuukin. Tai pääsee. Pohdin hetken ja arvioin ”eväitäni”. Olen kirjoittanut ja uinut suunnilleen yhtä kauan, lähes 70 vuotta. Uinut lyhyissä ja pitemmissäkin pätkissä, joskus kovempaa, nykyisin hiljempaa. Kaikenlaisissa vesissä. Kilpauimarina kuuluin ”kestävien” joukkoon. Meitä Antti Kasvion isoisä Taisto luonnehti lausahduksella: ”Kestää kauan uida altaanmitta”. Olen liikkeenjohdon konsultin ja ammattikorkeakoulun opettajan töistä eläköitynyt ikuinen urheilija. Helsingin Uimareita edustin uinnissa SM-mitalitasolla. Muutama Masters-mestaruus on tullut hankittua kauan sitten. Olen toiminut myös valmentajana ja varapuheenjohtajana. Olen HU:n kunniajäsen. Olen aina ollut kiinnostunut avovesiuinnista, nimenomaan luomulajina. Toivon voivani vaikuttaa lajin menestymiseen tässä puhtaiden vesien maassamme. Näkökulmani aiheeseen on mahdollisimman laaja.